maanantai 6. toukokuuta 2013

Viikonloppu, huh!

Takana aika rankka viikonloppu, ei mitään erikoista muuten, paitsi..

Torstai-iltana vanhempani sekä sisareni tulivat luoksemme kylään. Perjantaina nuo kävivät Tallinnassa, minun viettäessä aamu ja ilta koulussa. Suoraan kirjojen parista lähdimmekin vanhempieni tila-autolla noutamaan meille uutta ruokailuryhmää, jonka bongasin lähes laittoman halpaan hintaan Tori.fi:stä. Kun saimme pöydän kyytiin, lähdin tapaamaan ystäviäni Mayaan. Olin aivan tajuttoman väsynyt jo sinne päästyäni, vaikka kello oli vasta 21.30, ja juotuani yhden sangrialasillisen olisin voinut kaatua suoraan sänkyyn. En edes muista paljoa miltä ruoka maistui, koska en sitä paljoa jaksanut syödä. Note to self: ei enää illallisia yli 12h opiskelujen jälkeen. //Olin jo kirjoittamassa tuolla monta kappaletta alempana, kun tämän muistin: Vanhempani toivot minulle Tallinnasta kattolampun, johon siellä viimeksi vieraillessani ihastuin, ja jonka sitten innokkaana vielä pe-la yönä asensin makuuhuoneemme kattoon. Kuvia tulossa tästäkin myöhemmin :)

Lauantaina sainkin nukkua kahdeksaan asti, syödä rauhassa aamupalan ja sitten... taas mentiin; ensin Vantaan Ikeaan, missä vierähti kummasti suunnitellun tunnin sijaan kaksi. Siitä jatkoimme sitten Jumboon, mistä ei itselleni tarttunut mukaan kuin pari hassua juttuja, joita esittelen sitten myöhemmin. Samalla voisin esitellä "suuret" hankintani Ikeasta. Lauantai-ilta menikin sitten tämän jälkeen ihan yhdessä hujauksessa.

Kun viimein, monen tunnin jälkeen selvisimme Jumbosta kotia, oli kaikilla aivan hirveä nälkä. Ajattelimme jopa käydä siellä Hesessä syömässä, mutta kerrankin "terveelliset" elämätavat voittivat ja tulimme kurnivien masujemme kanssa laittamaan ruokaa. Pikaisesti äitini ruoki ja  perunat ja laittoi kiehuvaan veteen. Sillä aikaa minä ruskistin (opiskelijabudjetilla ostamanai valmiit) lihapullat sipulien kerta pannulla, nappailin pihdeillä lihapullat sipulien seasta kattilaan ja heitin lisää voita/öljyä pannulle ja lisäsin jauhoja sipulien sekaan. Ruskistin hetken, jonka jälkeen lisäsin vedenkeittimellä keittämääni kuumaa vettä hiljalleen pannulle ja annoin kastikkeen suurustua. Sekaan lihaliemikuutio, soijaa ja mausteita. Asetin siivilän kattilan (jossa lihapullat jo olivat) päälle ja siivilöin runsaasti sipulia sisältävän kastikepohjani sinne. Kattilassa vielä kastike kiehautetaan, lisäsin hieman suurustetta ja mausteita ja lisäsin kaksi purkkia kermaa. Voila. Perunat muussataan, sekaan hieman voita, suolaa ja maitoa ja muussi on valmista. Näin "mielenkiintoisesti" valmistui meidän lauantain "pikaruokamme". :D

Ja tuon ruoanlaiton ja aivan superhyvän kotiruuan syömisen jälkeen oli pakko mennä hetkeksi ruokalevolle, asia, jota en yleensä ikinä tee, mutta aina kun kyse on vanhempien luona syödystä tällä kertaa heidän kanssaan tehdystä ruoasta, on ruoka ja seura niin hyvää, että kaikki kömpivät suoraan pöydästä noin puoleksi tunniksi omiinkokoihinsa "ruokalevolle". Tajusin tämän erikoisuuden oikeastikin vasta nyt, sen, että tämä tapahtuu yleensä vain silloin kun olemme omieni tai appi vanhempieni luona syömässä. No, kuitenkin, noin puolentunnin ruokalevon jälkeen oli taas voimaa jatkaa, ja tässä tapauksessa se tarkoitti leipomista. Passitin miehet kauppaan, ja kun he sieltä tulivat niin kauhealla kiireellä "leivoin" kinkkuhyrriä Myllyn Parhaan reseptin mukaan. Sitten alkoikin se peli, ja sitä seurattiin ja nautittiin seurasta taas koko ilta. Jossain välissä ennen leipomista, sillä aikaa kun miehet hakivat kaupasta tarvikkeita siis, ehdin myös tehdä pikaisen stailauksen pihallemme, ja taas kerran, siitä kuvia myöhemmin :D

Katsoimme sitten peliä, nautimme herkuista ja fiilistelimme stailattua pihaamme, ja kas kummaa kello oli taas sen verran että sai mennä nukkumaan, ja nukahdin pitkästä aikaa lähes heti kun vaan sain pään tyynyyn. Sunnuntai meni onneksi sen verran rauhallisemmin, että aamulla nukuin 10-11 asti, söin rauhassa aamupalan (johon kuului ainakin 5 kuppia teetä) ja keskustelin pihaamme hankittavista vilteistä pikkusiskoni kanssa. Pian kuitenkin alkoivat vieraamme pakata tavaroitaan autoon ja tekemään lähtöä, eikä aikaakaan, kun olimme taas mieheni kanssa kaksin. Tämä tuntuu aina samalta, vanhemmat tulevat kylään, itse ainakin odotan sitä edelleenkin kovalla innolla ja tapitan kelloa että koska ne oikein tulee, sitten kun kaikki ovat koossa niin aika vaan rientää ja hups, vieraan lähtivät. Onko se vain minun aikani vai meneekö teillä muillakin aika näin juosten?

Hui kamala kun tuli paljon asiaa eikä yhtään kuvaa, vaikka niitä olisi tältä viikonlopulta kyllä myös reippaasti tarjolla. Lupaan palailla kuvien kera ensi viikolla, nyt pakko mennä nukkumaan, että pääseen huomenna taas tekeen pitkää päivää, herätys olisi 7.00 ja kotia saavun illalla 22.00, huhhuh.. No, mutta sitten on koko loppuviikko lyhyttä päivää. Energistä alkavaa viikkoa kaikille :) Nyt, hyvää yötä :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti