Muistan kun olin ensimmäisen kerran Elämä Lapselle -konsertissa, ja siellä esiintyi silloin vielä melko "tuore" PMMP, ja he esittivät Oo siellä jossain mun -kappaleen. En oikeastaan edes tuota kyseistä tapahtumaa muistanut, vasta tuolla viimeisellä keikalla kyseisen kappaleen alkaessa tuli sellainen flashback, ja sitten tuli vaan sellainen fiilis että jee!
Vaikken mikään fanaattinen PMMP-fani olekaan koskaan ollut, oli tuo viimeinen keikka mahtava kokemus, ja kolme tuntia vierähti yllättävän nopeasti. Paria biisiä jäin kaipaamaan, mutta toki tuo kolme tuntia olisi ollut riittämätön koko kymmenen vuoden uran parhaille biiseille. Varsinkin, kun nämä ovat juuri niitä kuuluisia makuasioita, joista ei saisi kiistellä :D Ystäväni C:n kanssa ostimme lippumme mattimyöhäisinä huuto.netistä, kun katsellessamme lippuja toisiksi viimeiselle keikalle tajusimme kuitenkin haluavamme enemmän tuolle viimeiselle. Hintaa tuli toki hieman enemmän, mutta tämä oli todellakin (ainakin tällä tietoa) kerran elämässä -kokemus.
Keikka eteni levyjen mukaisessa järjestyksessä, ja lavashow oli sitä perinteistä PMMP:tä, sekä huikeaa valoshowta ja pyrotekniikkaa (tai mitä lie nimeltään). Todella vakuuttava lopetus uralle :) Tässä vieä yön pikkutunteita haluan keikkaa hieman fiilistellä, joten ei muuta kun PMMP:n lempparit täysin epämääräisessä järjestyksessä soimaan:
Heliumpallo on vain jotenkin uskomaton, en tiedä miksi. Heti ensimmäisestä kuuntelukerrasta asti tämä biisi on tuonut sellainen vau-viban, ettei mitään rajaa. Mielestäni tosi taiteellinen, vähän kuin jokin taideteos jonka voi käsittää monella tavalla, luulisin. En oikeasti tiedä mitä tästä sanoisin, tämä on vain niin..no, uskomaton.
Tästä tulee mieleen joku lapsuusjuttu, damdidam ja niin edelleen. Herkkää ja konstailematonta, jos niin voi biisistä sanoa? Toisaalta, kuten useimmat PMMP:n biisit, on tämä myös omalla tavallaan raju. Mutta silti herkkä. Tiedättehän, jos laulaa "hirtän itseni patteriin" ja "damdidam rakkaalleni" samassa biisissä, ei se voi olla vain jompaa kumpaa. Kai.
Päiväkoti on vaan ehkä yksi surullisimpia biisejä, olematta kuitenkaan mikään ruikutusrällätys. Se on rehellinen. Ja kaunis. Piste.
Tämä on vain jotain niin hienoa. En oikeasti tiedä miten tätä kuvailisi, mutta oikeasti, jos joku onnistuu tekemään näin vaikeasta ja vaietusta aiheesta biisin, ei voi kuin nostaa hattua. Hyvä PMMP.
Okei, nämä kolme biisiä ovat taas kerran niin kauniita ja herkkiä ja vaikka mitä. En oikeasti ymmärrä, miten on mahdollista, että yhdeltä bändiltä voi tulla näin monta hyvää biisiä? Olkaa yksin ja juoskaa karkuun on aivan uskomaton, samoin Kovemmat kädet, jotain uskomattoman herkkää ja surullista. Salla tahtoo siivet on myös niin tajuttoman kaunis. Näiden kanssa voisin listata tuolta Kovemmat kädet levyltä myös Mummola- ja Onni-kappaleet, samoin kuin Matoja-kappaleen. Kaksi ensimmäistä taas jotain tosi herkkää, ja tuo Matoja on vaan niin uskomattomasti ladattu asenteella. Mutta samalla siinä on jotain herkkää. Ja no, Matkalaulu nyt on jo varmasti tullut kaikille tutuksi, ja se vain on niin mahtava myös.
Tätä olen itsekin laulanut ties kuinka monta kertaa Singstarissa! Ja tämä vaan on niin kaunis. "Tässä elämä on, oma kallis ja tarpeeton, joki joutava laineillaan, mua lastuna vie mukanaan". Voi härre gyyd. En kestä, tämä on niin kaunis, sanat ja kaikki. ""Ensin mä vapisin aaltojen alla, opin olemaan antautumalla". Miten voi tehdä tällaisen biisin??
Tämän biisin esittäminen keikalla herätti huomiota fisushottien vuoksi, mutta hei haloo, tyypit vetää viimeistä keikkaa, niin mitä vikaa yhdessä shotissa on? :D Minun puolestani olisivat voineet juoda vaikka pullollisen jos olisivat halunneet :D Mutta kuitenkin, tämä on sellainen kesäbiisi, josta tulee vaan hyvä mieli.
Oikeasti, Lautturi. Tämä menee samaan kategoriaan niin monen muun PMMP:n biisin kanssa, kaunis ja herkkä. Jotain aivan uskomatonta. Siis ei voi kuin uudelleen ja uudelleen ihmetellä, mistä nämä sanat tulevat.
Edelleen, en vaan kestä. Tämä biisi on kaikkien muiden biisien tapaan näitä sanoituksellisia mestariteoksia. "Elämä on laulun haaveunta, merten prinssi ja valtakunta; orkesteri soittaa, viulu ei voi enää kauniimmin vaieta"
Myös Pariterapiaa ja Henkilökohtaisesti ovat yksiä suosikkejani, samoin kuin Viimeinen valitusvirsi ja Se vaikenee joka pelkää, mutta ihan vain postauksen pituuden aisoissa pitämiseksi pakko jättää jotain videoita tästä ulkopuolelle. Okei, myös San Francicsco ja Taajama ovat hyviä. Tämä on oikeasti vaikeaa. Niiin, ja sitten vielä Lapsuus loppui. Täytyy varmaan sanoa, että Veden varaan on selkeästi suosikkini kaikista PMMP:n albumeista.
Äh, tämäkin on vaan niin hyvä. Miten näitä voi olla näin paljon? Tämä biisi on, kuten suunnilleen kaikki muutkin, aivan uskomattoman kaunis. Todella kaunis.
"Aina kovaa ei ikinä pehmeää, enkeleitä ei meille riitäkään". Ei ole sanoja, tämä on niin kaunis.
Tämä on kenties lähes kaunein PMMP:n biiseistä. Vaikea kyllä tehdä päätöstä tämän ja Joutsenien välillä.
Okei, tuliko jollekin yliannostus PMMP:tä? Äh, en edes ollut tajunnut, miten monta suosikkia minulla oli! Tähän kun olisi mahtunut varmaan vielä kymmenen biisiä, kevyesti. No, mutta tulipahan ainakin kerrattua ja kerrankin kuunneltua kaikki suosikit (myös ne, jotka karsin listauksesta) putkeen. Mitkä on teidän suosikkeja? :) Tämä täällä menee nyt vihdoin nukkumaan, hyvää yötä tai huomenta <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti